Meg Cabot: Sydämeni lunnaat (***½)

Sydämeni lunnaat -romaani sijoittuu keskiajalle ja on rakkaustarina ristiretkeltä palaavasta ritarista Hughista ja kauniista nuoresta myllärin tyttärestä Finnulasta. 

Finnula on kaikkea muuta kuin kainosteleva aviomiehen metsästäjä, sen sijaan hän metsästää jaarlin omistamasta maasta riistaa nälkää näkeville naapureilleen ja kutakuinkin on kansalle naispuoleinen Robin Hood. Hughin Finnula ottaa panttivangikseen, josta aikoo vaatia lunnaat, kun hänen siskonsa Mennula on vaikeuksissa. Hugh, joka on Finnulan tietämättä kylän kartanonherra, jossa hänkin asuu, päättää huvikseen heittäytyä leikkiin mukaan. Kumpaakaan aavistavatta intohimo ja rakkaus leimahtavat parivaljakon välille.

Lukumakuani huomioiden ei ole yllättävää, että olen taas lukenut hömppäkirjan. Tämä kirja kuitenkin yltää helpostikin lempikirjojeni kärkilistalle. Kirja on huvittava, mukaansa tempaava ja tietenkin romanssi tulinen. Eniten kirjassa viehättää se, ettei kirjan sankaritar ole päättämätön ja ujosteleva linnanneito odottamassa pelastusta. Juoni ei ole mitä omaperäisempi, mutta se ei välttämättä ollutkaan kirjan olennaisin osa.

J. R. Ward: Ikuinen rakastaja (***)

Ja toinen Mustan tikarin veljeskunta -kirjasarjaan kuuluva kirja nielaustu. Kirja on toinen osa kirjasarjasta.

Kirjan sisältö on sinänsä hieman pirstoutunut, eikä tapahtumat keskity yksinomaan kirjan päähenkilöihin Rhageen ja Maryyn ja kirja luokin alkuaskeleita kirjasarjan neljännelle osalle. Päähenkilöinä toimivat veljeskuntaan kuuluva uros vampyyri Rhage, johon on langettu ankara kirous, ja ihmisnainen Mary Luce, jonka ruumista riivaa kauhea sairaus.

Hyvää viihdettä niinkuin ensimmäinen opus. Ei tarjonnut erityisemmin huimia lukukokemuksia, mutta aloitettuani kirjan lukemisen oli vaikea laskea kirjaa käsistäni ennen kuin se oli luettu loppuun. Odotin tältä kirjalta kenties jopa enemmän väkivaltaa, mitä se sitten loppujen lopuksi sisälsi. Ensimmäisestä kirjasta poiketen tämä teos sisälsi yllättävän vähän väkivaltaa, vaikka sitä kylläkin oli. Erotiikkaa sinne ja mieshuumoria tänne: sopivaa viihdekirjallisuutta tylsään arkeen.

Kirjan luku aloitettu: 8. kesäkuuta
Kirja luettu loppuun: 9. kesäkuuta

Anne Fortier: Julian rakkaus (***)

Anne Fortier'n kirjoittama Julian rakkaus on tiiliskivi (600 s.) rakkausromaani.

Romaanin päähenkilö Julia Jacobs (tai Giulietta Tolomein) elää onnettomuuksien peittämää elämää. Hän on jäänyt orvoksi lapsena, viettänyt kurjan lapsuuden siskonsa kiusoittelemana ja tarinan alkaessa menettää isotätinsä. Kaiken kakun koristeeksi kruunaa vielä isotädin jättämä perintö: vain avain italialaiseen pankkiholviin. Julian siskolle Janicelle isotäti jätti koko perintönsä.

Aloittaessani kirjan lukemisen minulla oli suuria odotuksia kirjalta muiden blogien kautta luetuista arvosteluista ja takakansitekstin vuoksi. Odotukseni saivat vastinetta vasta luettuani reilusti yli 100 sivua. Julian pinnallinen ja heikko luonteenlaatu etosi hieman ja vähällä piti, etten jättänyt kirjaa kesken. Olen kuitenkin iloinen, että sinnittelin, sillä Julian rakkaus osoittautuikin mukaansatempaavaksi ja jännittäväksi romaaniksi. Pian en malttanut laskeakaan kirjaa käsistäni.

Tarinassa sukelletaan noin joka toinen kappale historialliseen Italiaan ja seuraamaan 1300-luvun traagisia rakastavaisia: Giuliettaa ja Romeota. Tarina tarinan sisällä, mikä oli välillä mukavaa vaihtelua varsinaisesta tarinasta, mutta välillä turhaututti tarinan keskeytyminen.

Julian rakkaus on ehdottomasti kirja, jonka jokainen hömppää rakastava nainen (tai miksei mieskin) kannattaisi lukea. Kevyeksi iltasaduksi kirja ei kuitenkaan sovi, mutta on hyvä viihdyttäjä ulkona aurinkoisella säällä kuin sisällä sateisena päivänä.

Kirjan luku aloitettu: 29. toukokuuta
Kirja luettu loppuun: 2. kesäkuuta

J. R. Ward: Pimeyden rakastaja (***)

Mustan tikarin veljeskunta -kirjasarjan ensimmäinen osa Pimeyden rakastaja on kirjoittanut J. R. Warden.

Kirjassa seurataan Beth Randallin muutosta vampyyriksi ja hänen romanssiaan vampyyripopulaation kuninkaan Wrathin kanssa. Kirjaan mahtuu niin erotiikkaa, väkivaltaa kuin hyppysellisen kuivaa huumoria.

En suosittelisi tätä kirjaa alle 15-vuotiaalle jos edes sen ikäisellekään. Kirja oli ihan hyvää viihdettä, jos pitää yliluonnollisesta ja hieman yksityiskohtaisemmin kuvailluista seksikohtauksista, mitä yleensä ei tavata kaunokirjallisuudessa. Kirjan lukemiseen ei vienyt kuin vain päivän, teksti ei ole vaikeaa vaan modernia ja helppolukuista. Moni sana on kuitenkin englanti-suomennettu, mikä antaa kirjasta heti vaikutelman ettei ole suomalaista syntyperää (toki kirjailijan nimi saattoi jo kirkastuttaa tätä pikku seikkaa)

Kirjan luku aloitettu: 28. toukokuuta
Kirja luettu loppuun: 28. toukokuuta